En oikee tiiä et oisinko kirjottanu tän angstauksee vai tänne, mut päätin nyt kirjottaa tänne koska tää on tavallaa muutaki ku angstausta :-) Tästä tulee pitkä mut toivottavast joku lukis tän, ainaki lopun!
Tänää oli tosi ihana ja kuuma sää, mut aattelin että se ei estä meikä tyttöö lähtemästä lenkille. Tein 5km lenkin, jonka juoksin ihan kokonaa pysähtymättä. En ollu ottanu mitää juotavaa mukaa, enkä ollu aamulla oikee kerenny syömää tai juomaa mitää. Tulin kotii ja kerkesin ottaa kengät pois jalasta, kun mulle tuli iha hemmetin huono olo ja sit wiuuuh kaikki pimeni. Mä siis pyörryin ja löin mun pään sellasee metallitankojuttuun, varmaa tiiätte niitä jotai tankoja mihi voi laittaa verhot kiinni? se oli ollu siinä lattialla kun äiti oli just asentaa verhoja ja mä löin mun pään siihe ku pyörryin. Äiti läks viemää mua lääkäriin, koska olin nii vaisu ja tosi outo ja mulla todettii lievä aivotärähdys. Pääsin lähtee kotii ja mun vaa käskettii ottaa rauhassa. Eli siis semmonen alku päivälle!
Iskä kun sai tietää tästä, niin meillä alko hirveet keskustelut siitä, että miks mä en ollu syöny mitää ja äiti puolusteli mua, että on ollu niin kuuma että ei oo välttämättä tehny mieli syödä mitää. Iskä sai kuiteki äidin käännyteltyy puolellee ja ne epäilee, että mulla on taas jotai häikkää mun syömisessä. Koitin vakuutella että mulla on kaikki iha ok ja että en oo ajatellu nyt viime aikoina että mun tarviis laihtua tai mitää eli ei tosissaa oo mitää vikaa mun syömisessä. Mut porukat ei oikee uskonu ja sitte ne yritti keksii syytä sille, että miks mä oon taas jättäny syömättä ja ne sit keksi että stressaan liikaa kaikista luistelu ym jutuista ja ne sano, että ei ois pitäny päästää mua harjottelemaan taas luistelua, koska se palauttaa mielee kaikki vanhat jutut ja se vaikuttaa mun tekemisii. Koitin vakuuttaa että mulla on kaikki oikeesti ihan hyvin, olin vaa syöny huonosti that's it. Luulin, että se keskustelu ois jääny siihe, mut luulin vääri..
Mun äiti oli soittanu mun valmentajalle ja sanonu, että mä en varmaa tuu ens viikon treeneihi ja että sen pitäis ettiä joku muu sinne juhannusnäytöksee mun tilalle. Mä suutuin äitille iha hirveesti, koska olin harjotellu tosi paljon ja nyt se meni sit tollee sanomaa. Mä kyllä soitin valmentajalle perää ja kerroin koko jutun ja se sano että mun pitää puhua mun vanhempien kanssa, että jos he on sitä mieltä että en voi jatkaa niin sitte mun treenaaminen loppuu. Tänää sit ollaa vaa oikeestaa riidelty täällä ihan kaikesta. Ärsyttää ihan sikana, mut eniten ärsyttää se, että mulla on oikeesti kaikki hyvin mutta noi ei kuuntele mua ollenkaan. Joo ja ei tässä vielä kaikki! Iskä sano, että mun typerät ajatukset johtuu siitä kun roikun täällä foorumilla päivät pitkät, eikä ne tiiä et ketä porukkaa täällä liikkuu ja jos te annatte mulle vaikka jotai laihdutusvinkkejä.. Sitte ne sano, että ois parempi että en ois koneella nyt hetkee ja ne ehotti et mentäis ens viikoks meidän mummolle korpee koko perhe ja sit voitais miettii et mitä oikee tehää.
Eli tulin vaa sanomaa, että mua ei varmaa hetkee täällä näy, paitsi saatan lukee teidän juttuja puhelimella :-) toivottavasti saisin mun vanhempien kanssa sovittuu mutta mun tilanne alkaa kyllä vaikuttaa aika epätoivoselta. Palaan tänne sittenkun taas voin :-)
Mut toivottavasti te ainaki tajuutte että mulla on kaikki iha kunnossa!
romaani i know