hei kiitos kaikki ihanuudet ♥ täs nykymaailmassa kun raha ratkasee niin kuulin et tosta tallista ja sen alueista oli tarjottu tähtitieteellisiä summia niin sitten lopun voi vaan päätellä. huhujen mukaan siitä tulis joku valmennustalli jossa tallivuokrat ois semmonen reilu 1000 e kuussa eli maalikoiden kielellä snobitalli.
ja Nea, jep, kyllähän Diplo asuu tuolla. mä olen yrittäny saada äidin ja iskän tajuumaan että tarviin sitä hevosta, mä oon velkaa sille niin paljon että mä en voi ikinä antaa ittelleni anteeks jos se päätyy huonoon kotiin. se hevonen on täyttä kultaa, aina kisoissa kun mua jännittää ja oon ihan kamala, en pysty puhumaan, pompin hevosen selässä, turhaudun kaikkeen nii toi hevonen jaksaa olla rauhallinen ja sitte kun mennään radalle niin ainoa asia mitä mun tarvii muistaa on rata, hevonen sitten hoitaakin kaiken muun. se on jo 15 v ja se on ollut melkeen 2 vuotta tuntihevosena niin en oleta että voisin ratsastaa täysillä vielä seuraavat 10 vuotta, en ees välttämättä 5 vuotta. mutta mulle riittäis se että toi maailman hienoin hevonen sais elää loppuelämänsä hyvässä kodissa. täs on vaan se ongelma että jos pian ei ala tulemaan lottovoittoa niin rahat ei oikeen riitä hevoseen ja sen elättämiseen.
toinen asia mikä mua huolettaa on noi mun hoitohevoset Citruss, Wilton ja Roo. Okei, Wilton ja Roo on siinä mielessä suht selviä kun niiden omistaja yrittää ostaa jonkun talli takapihalla -systeemin, mutta toinen asia on että mistä. jos se on jostain Kirkkonummen takametsistä niin mun tallimatka pitenee helposti moninkertaiseksi. sen vielä kestän, mutta sitten on vielä Citruss. en tiiä mitä sen omistaja aikoo tehdä, koska nyt kun se hevonen on taas ollut tän viikon mun vastuulla ja näin oon huomannu miten hyvin meillä taas menee ratsatuksellisesti. yleensä kun en oo ollu muutamaan viikkoon seläss nii se on aluksi lähinnä hirven näkönen, mutta eilenkin sain sen niin hienoksi että vaikka itkin surusta niin tuli semmonen fiilis et voisin hetken itkee ilosta kun se hevonen on niin hieno halutessaan ♥
sitten nää kaikki ihmiset. kun ollaan suuressa yhteisössä, juoruilta ei voi välttyä, mutta silti kaikki asiat on ratkaistu ja meidän tallihenki on huippuluokkaa. tallille on nii ihana tulla kun matkalla parkkikselta talliin kaikki vastaantulijat moikkaa ja kun astuu ovesta sisään joku hyppää kahvihuoneesta sun eteen ja sitten halaillaan ja jutellaan ku ei oltais nähty vuosiin. kaikki opet on kannustavii, ne löytää aina jotain positiivista sun tunnista. vaikka vaan se yks siirtyminen mutta jos se on menny hyvin sitä kehutaan ja sitten aina annetaan seuraavalle tunnille joku haaste, esim. ens tunnilla yrittää oikeen tsempata että vaikka kädet pysyisivät omilla paikoillaan.
tää fiilis on niiku ihan sanoinkuvaamattoman kamala kun oon kuiteski ollut tuolla viimeset 7 vuotta ja kaiken mitä oon oppinu hevosista oon oppinu sen tuolla. toi on mulle niiku toinen koti, mä oon aina voinu mennä sinne ja sieltä on aina saanu tukee ja turvaa. mulla on niiku suunnitelmat nyt ihan auki: mitä teen, minne meen...
anteeks romaani.