Nyt meillä meni sen kanssa välit lopullisesti, oon koko päivän ollu ihan masis ja hajalla. Aamulla riideltiin ihan kunnolla, sain tarpeeksee sen kaksnaamasuudesta ja kaikesta. Se sano mulle, ettei sitä tuu yhtään ikävä mua ja oon kauhee rasittava pikkulissu (?!?!), toi oikeesti sattu enemmän kun mikään muu ikinä, koska tää ko. henkilö oli kuitenkin mulle yks tärkeimmistä ystävistä ja mun luottamus oli siihen ihan 1553 %. Sit saat kuulla että mä oon ollu sille pelkkä lahkeessaroikkuja, josta pitää vaa päästä eroon. Olisin halunnu kuolla siinä vaiheessa. Ja vaikka se olis sanonu ne vaa ilkeyttään niin tuntuu silti ihan kamalalle, että sillä on ees rahkeita sanoo tollei päi naamaa. Mullei olis.
Vaikka se tekiki aika kusisen tempun mulle nii en mä vaan pysty unohtamaan sitä ja olla ku sitä ei ikinä olis ollutkaan. Oon sille ihan hiton vihanen, mutta silti mun tekis mieli kokoajan vaan soittaa sille ja ruveta juttelemaan.
Tän siitä sit vissiin saa ku kiinnyt liikaa ihmisiin....