Pusipusi teille, ootte ihania ♥
Puol kuuesta kahteentoista terveyskeskuksessa, halleluja!
Oikeesti toi oli yhtä tuskaa ku tuntuu et polvi pamahtaa ku se oli nii turvoksissa ja sit jouduit istumaa koko sen ajan joka vaa pahentaa turvotusta.
Sit ku pääset yheksän aikaa lääkärille nii se taivuttelee ja vääntelee sitä polvee kaikkii mahollisii suuntii ja mä pidättelen siinä etten ala kiljumaa tuskasta. Hyvin mä tohon asti selvisin ilma kyyneliä - sit ku piikkikammosena saat kuulla et sun polvees tuikataa akupunktioneula ja katotaan sen avulla et onks siel polves vettä vai verta, hui hitto mä parahin iha hysteerisee itkuu siinä ja se lääkäri katto mua sillai weird ilmeellä.
Sit röntgenii ja sit vasta saatii tietää ku tulokset niistä tuli ettei mun jalassa _onneks_ oo mitää murtumia tai sellasia. Selvisin pelkällä tukisiteellä jota joudun käyttää vissii jonku aikaa.
Mut ton skootterin kanssa en todellakaa vaaranna enää itteni terveyttä, kunno kuolemankoneeks muuttunu!
Se mun kauan venttaama ratsastustuntiki jää tällasen askan takia pois, arvatkaa vaa ärsyttääkö :(