Tulin just kotiin. Meil oli viimesellä tunnilla matikan koe. Kun sain sen paperin eteeni en muistanu enää mitään mun pää oli ihan tyhjä kaikista niistä laskutavoista. Ekan laskun tekemiseen käytin 15 minuuttia vaik se oli helpoimmasta päästä.
Sit jäin viimesenä luokkaan tekeen sitä koetta kun kaikki muut oli lähteny. Siihe alko tuleen jo oventaakse seuraavalle tunnille tuleva luokka (seiskoja). Sen oven läpi kuulu, kun joku niistä kysy että kuka toi on sit kuulin monta kertaa kun ne hoki mun nimee et "toi on sanni (sukunimi sensuuri xd)" ja se oli oikeesti niin häirittevää mun ajatus katkes kokonaan ja teki mieli vaan purskahtaa itkuun siitä turhautumisesta. Lopulta palautin sen kokeen ja lähin siitä luokasta. Olin niin vihanen etten kiinnittäny mitään huomiota niihin seiskoihin, kunnes yks niistä hymyili ja sano että "ei sun ois pitäny vielä sitä palauttaa kun meillä meni tuntia" :DD Mua hymyilytti vaikka olinki niin vihanen, koska luulin että mulla oli hirvee kiire tehä nopee se koe ja et niitä ärsytti kun mulla kesti! Sitte ne kaikki huokaski masentuneena kun tulin sieltä luokasta, se oli huvittavaa :DD Mutta kuitenki tosta pienestä piristyksestä huolimatta, se oli hirveetä, voin vaan ootella sitä vitosta... ): Ja anteeks tämmönen hirvee epäselvä stoori, piti vaan purkaa ;((