Eveliina & Heidi Se tais vähän järkyttyä ku mun kiusaaminen yläasteella tuli ”julkisuuteen” muutama päivä sitten ja se sai tietää kaiken mitä mä oon joutunu kestämään.
Ja nyt ku en oikee tiiä mitä näistä pitäis karsia ja mitä pitäis kertoa nii kerron sitten kaiken.
Mä kun olen aina ollut koulussa se, joka on jätetty vähän ulkopuoliseks kaikesta, muttei se kuitenkaan ala-asteella ollu minkäänasteista kiusaamista. Tai en ainakaan kokenu sitä niin. Sit seiskalla mun luokka vaihtu lähes kokonaan ja mä ajattelin et jee saan vihdoinkin niitä ystäviä jotka multa on aina puuttunu, mut se ei oikee menny nii.
Seiskan alku meni tosi kivasti ja sain sellasen ”tuntuman” niihin uusiin luokkalaisii ja ne oli mun mielestä mukavia, ajattelin jo oikeesti että saan niistä kavereita tai jopa ystäviä, mut sitte yhtäkkiä ne uudet luokkalaiset rupes kohtelee mua ku jotai ruttoa. Sitä jatku ehkä about 2 kuukautta eikä mulla ollu niiku mitää hajua minkä takia ne mulle nii teki, mut sit selviski yks kiva päivä että ne luuli mun olevan lesbo =) jota en siis todellakaan ole vaikkei mulla niitä mitää vastaan olekaan mutta toi tuntu ihan hirveelle että ne on jostai saanu päähänsä jotai tollasta musta. Tietenki ne oli sillei anteeks anteeks ja alko olee taas tosi mukavia mulle mut mulla meni heti luottamus niihin ja lukkiuduin tavallaan taas omaa kuoreeni jossa taisin olla koko ala-asteen.
Sit kasin alku oli kans kiva, et kaks mun luokkalaista rupes kaveeraa mun kanssa ja oltii jo oikeesti iha kavereita, mut olin jollai ihmee konstilla saanu kaks vihaajaa mun luokalta joiden kanssa jouduin kaiken kukkuraks työskentelemää kotsassa kaks tuskallista vuotta. Mut siis nää kaks tyttöö sitte syötti jotai kusta jämäkempää niiden kahen luokkalaisen kalloon ja sit neki alotti yhtäkkii välttelee mua. Ja olin taas yksin ja tollaset on-off kaverisuhteet rikkoo ihmistä (tai ainaki mua) kaikista eniten, menin taas siihe kuoree.
Oikeestaa huomasin vasta kasin vähä yli puolen välin tietämillä että musta puhuttiin paskaa. Tai siis se oli sellasta, et jos viittasin ja sain puheenvuoron, ja kun vastasin nii sit alko kuulumaa tirskuntaa luokasta. Tai jos pidin esitelmää luokan eessä nii ne jotka mua kiusas loppupelissä nii katto mua sellane ilkee virne kasvoilla.
Ysillä mut jätettiin _ihan_ totaalisesti ulkopuolelle mun luokasta, kaikilla muilla oli joku siel paitsi mulla. Ja mä häpesin tätä mun tilannetta aina niin tolkuttomasti, nii uskottelin ihan joka ikiselle mun muulle kaverille et joo mulla on kavereita koulussa, vaikkei mulla ollu siel ketään. Tän takia oon saattanu täälläki sanoa jotai sen tapasta, koska se tulee mulla vaan niin automaattisesti se valehtelu tän osalta, etten ees pakosti huomaa sitä. Sori.
Mun kiusaamine lähinnä oli sellasta piilokiusaamista, mut jätettii just ulkopuolelle. Jäin aina paritehtävissä ilma paria ja ryhmätöis mut vaan tungettii johonkin ja se oli hirveetä, koska niiden muiden ryhmäläisten ilmeistä näki, etten tosiaankaa ollu tervetullut siihen. Sit mun sukunimi on sellane vähän jännä, en ala sitä nyt mainostamaan mut siitä oli jotenkin nii kiva vitsailla ja heittää läppää. Mun luokkalaiset sai mut inhoomaa mun omaa sukunimeä ihan älyttömästi. Sit ne ei koskaa puhutellu mua etunimellä vaa sukunimellä ja se tuntu musta ihan karseelle, ku se tietyllä tapaa oikee särähti korvaa ku kuulit sen jossain. Yhessä vaiheessa rupesin muuten olee nii vainoharhanen että jos näin jonkun kuiskimassa toiselle nii olin varma että ne puhuu musta. Sit jos kävin istumaan jossain käytävällä sellaselle penkille missä oli muita mun luokkalaisia nii sain aika nopeesti istuu siinä ihan iteksiään.
Mulla on ihan aina ollu ongelmia mun painon kanssa. Oon aina ollu ylipainonen tai ihan siinä rajamailla, oon periny tän kivasti mun äidin puolelta, sillä äidin kaikki sisarukset on vähän tukevahkoja äiti mukaan lukien. Iskän suku taas on kunnon luikkuja. Mut siis tästä sitten kanssa mun kiusaajat (joita oli siis 4 tyttöö ja ehkä 5 poikaa) sai lisää aihetta kiusaamiseen, jonka syystä oon 8. ja 9. luokkien aikana lihonnu ihan tolkuttomasti, koska mä tavallaan söin vissii suruun, vaikken sitä itse tiedostanutkaan. Osasyy siihe tietenki on myös se että sain skootterin ja kuljen sillä, ku ennen matkat taittu jalan tai pyörällä. + lopetin ratsastamisen joskus seiskalla vai kutosella.
Mulla oli torstaina lukion terveystarkastus ja sit siellä sanoin iha kirkkain silmin et mua kiusattiin jonkun verran mun painon takia yläasteella nii eiköhä tää terkkari soittanu mun äidille heti sen tarkastuksen jälkeen. Osasyy soittoo oli kyl se mun paino, koska mulla epäillään todennäkösesti jotain aineenvaihdunnallista sairautta tai häiriöö joka aiheuttaa mun painonnousun. Mun paino ei laske vaikka yrittäisin mitä. Faktaseikka josta ei pääse yli eikä ympäri.
Terkkari ehotti että ravitsemusterapeutti, mä kirkasin siihe ettei vitussa. Nyt mulla on sit jotain ihmee kokeita et katotaan onko mulla mitää sairautta/häiriöö/vajaatoimintaa mitä lie, mut äiti järkytty tosta mun kiusaamisjutusta nii paljon että se meinaa tunkee mut psykologille koska en kuulemma todellakaan pysty jatkamaan elämässäni eteenpäin jos en saa puida näitä asioita ammattiosaajien kanssa -_- Oikeesti eihh arvatkaa kui ahistavaa on ees ajatella että tarviin äidin mielestä jotai ammattiapua, ku en oikeesti edes tarvii, koska peruskoulun päätyttyä mä unohin mun kiusaamisen ihan heti enkä oo ajatellu sitä sen jälkee kertaakaa paitsi nytten ku torstaina piti kertoo äitille.
Osaantiivistää.com