Mä vähän pahoin pelkään että mun kaverilla on jonkinasteine ortoreksia. Toi sen meininki ei meinaa enää oo ollenkaa tervettä.
Joskus vuos sitten se "havahtui" kun painoi yli 70 kiloa (pituutta 181cm) ja sen mielestä se oli ihan hirveetä, joten se alotti pudottaa painoaan, tavotteena sillä oli saaha paino putoomaa 65,5 kiloon. Sillon mä olin vielä sillai et pudottakoot jos sille tuntuu, omapaha on vartalonsa ku näytti jo sillo 70 kilosena pyykkilaudalle.
Noh, oliskohan se tammikuussa saanu ittensä siihen tavotepainoonsa ja se oli ehkä muutaman viikon tyytyväinen siihen, mut sitten se yhtäkkiä lopetti kaiken ylimääräsen syömisen. Tietenkin se on hyvä ettei syö mitää karkkia tai tollasta, mut se ei todellakaan oo tervettä että se pysty pari viikkoo sitten luettelemaan mulle kaikki sen tän vuoden aikana syömät herkut. Eli se siis pitää niistä jotain kirjaa.
Sitten sillä on alkanu tulemaa tää juokseminen ja muutenki kokoaja liikkuminen melkee sen elämän hallitsijaks, enää se ei tee muutaku juokse jossai mettäpolulla. Tän viikon aikana mun äiti on nähny sen vissii kaheksan kertaa juoksemassa sen työpaikan ohi nii kovaa ku kintuistaa pääsee. Nykyään sen suusta irtoo vaan puhetta terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta. Mä ku olen sellasta tyyppiä että tykkään vaa istua aloillaa ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä, seki oli enne sellane mut nykyään meiä pitää olla aina jossai lenkillä ku oon niillä tai se meillä.
Joku kaunis päivä sen ortoreksia tulee puhkeemaan joko anoreksiaks tai bulimiaks, mä oon varma siitä. Mua harmittaa tää vaa tosi paljo ku hän on kuitenkin mun tosi hyvä kaveri ja mun pitkäaikasin ja nyt meiän välit on tässä tammi-heinäkuu välillä viilentyny nii paljo et mun on vaikee ees alottaa enää puhuu sille mitään. Mä en haluis menettää sitä, mut kun toi terveellisen elämän ajattelu alkaa hallita ihmisen mieltä nii mikäs mä sen mieleen oon tunkeutumaan.