Mä oon taas elävien kirjoissa!! Luulin oikeesti et kuolen tai jotain ja sen takia toivottelin sillon viime viikolla teille jo hyvät joulut ja kaikkee :-D
Eli siis nyt mää voin jo vähä valaista et mikä mua vaivas/vaivaa! Mä menin siis marraskuun vikana viikonloppuna päivystyksee tositosi kovan mahakivun takii. Mua oksetti ja pyörrytti ja en muista tilanteesta kauheesti mitään koska olin iha tajunnan rajamailla. No sit musta otettii kaikkii kokeita ja niin ja pääsin kuiteskii kotii yöks kun mulle annettii tarpeeks vahvaa kipulääkettä.
Seuraavana päivänä meille soitettii ja pyydettii mut takasi et otetaa uudet kokeet koska mulla oli jotkut jutut koholla ja jotkut arvot oli tosi matalat. Sit mä hengailin siellä sairaalalla sunnuntai päivän ja sit saatii tietää et mulla on anemia. Joku tais itseasiassa veikkailla täällä sitä et oisko mulla anemia ja no kappas ois varmaa pitäny heti lääkäriin mennä ehottamaan sitä :-D No siis täähän selitti kaikki ne miten mulla on kylmä jne. Mut ne mahakivut..
Sit se lääkäri kerto mulle että mulla on joku että jotkut jutut veressä ei tee jotain (en oikeesti muista mite se juttu meni!) ja se voi aiheuttaa mulle ajoittaista huonoo oloo, päänsärkyy, mahakipuu, ruokahaluttomuutta ja puutostiloja ja sen takia mulle tätä anemiaa on kehittynyt.
Sain lääkityksen ja oon nyt paranemaan päin, mutta mä sairastuin tosi pahaan kuumeeseen heti sen sairaalareissun jälkeen ja niitten lääkkeiten teho katos kokonaan ja olinki hetkessä taas tosi huonossa kunnossa. Oon ollut sänkypotilaana nyt melkee viikon ajan ja tää kyllä sais riittää jo mulle..
En uskaltanut täällä kertoo sillon heti, että mikä mulla on, koska en yhtää tienny että mikä hitto tää tauti on ja onks se vaarallista jne. Lisäks säikähdin sitä anemia sanaa, koska meillä se ainakin liitetään syömishäiriöön ja pelästyin tosi pahasti et nyt kaikki uusiutuu taas ja mä rupesin miettii että multa on kyllä jääny ehkä muutama ateria syömättä tosi kovan stressin takia ja nyt mulla on ollu tosi tärkeetä vaan levätä etten mee huonompaan kuntoon. Tästä sairaudesta en tiedä todellakaan paljoa koska en ees muista että mikä mulla on :-D Lääkäri sanoi, että on kerran aikaisemmin hoitanut saman kaltaista tapausta. En tiiä voiko tää kehittyä jotekin huonompaan/helpompaan suuntaan, mutta epäilisin että jos mä jätän noi lääkkeet syömättä niin eiköhän sen huomaa. Pitää kans käydä säännöllisin väliajoin kokeissa ja muistaa vaa lepää ja semmosta. Sen takia mä päätin lopettaa sen luisteluvalmennuksenkin nyt Joulun jälkeen, että pystyn vaan keskittyy itteeni ja en vedä itteeni ihan piippuun.
Säikähdin alussa tosi paljon, että kuolen tähän tai jotain mutta nyt pitää vaa elellä päivä kerrallaan :-) aaa kamalan pitkä sepustus!