1D fanficit

First topic message reminder :

Eli tuol oli ihmisii joil ois tekstii, ni täs nyt niille oma paikka(:

Jos et tiiä mitä on fanfic (=fanfiction) eli siis fanien kirjottamia fiktiivisiä tekstejä joissa tässä tapauksessa kohteena 1D pojat


//sanokaa jos on jotai lisättävää tai jotain meni väärin !

Sarqai ja Nea: Noi molemmat on tosi hyviä! (: Ja nea, jatka vaan ton jatkoo. C:
Mä voisin tänään väsätä jotain jos jaksan ja sit tänne laittaa vaikka ne ei ylläkkään teidän tasolle. :DD

mä voisin tänää yrittää kirjottaa sellasen hömppäpömpän mis kaikki hyvin lallalalaa xd

Angstilapsia foorumi täynnä noeivaa.
Sarqai sun ficis lyhyys teki tosta sellasen söpön omalla tavallaan, et ei ainakaa mun mielestä tohon olis enempää rivejä tullakaan (:
Nea ei toi mun mielestä loppujen lopuks mikään hirveen surullinen ollu, meinaa toi loppu keventi aika roimasti Mut toikin oli tosi hyvä ja oottaisin ihan mielenkiinnolla jatkoa tolle(:

kiva et tykkäätte c: koitan saada tota jatkettuu joku päivä

Katson kännykkäni näyttöä ties kuinka monetta kertaa puolen tunnin sisällä. Aikaa kuluu yhä enemmän. Ehkä hän on unohtanut meidän tapaamisemme. Tai sitten hän ei osaa tänne autiolle talolle, täysin metsän keskelle. Ei, se on mahdotonta, olemmehan leikkineet täällä pienempinä salaa vaikka kuinka monta kertaa. Tai mistä minä sen tiedän että muistaako Zayn tätä paikkaa, nyt kun kerran kuuluisa on. Ajatukseni sekoittuvat keskenään kun mietin samalla aikaan monia asioita; lapsuutta, jolloin tuntui että kaikki ovet olisivat avoinna meille, mietin tulevaa ja sitä, että tuleeko hän tänne ylipäätään. Kun x-factor alkoi ja One Direction perustettiin, en ole nähnyt Zaynia muuta kuin parin kerran. Nyt he ovat levyttämässä ensimmäistä albumiaan, mikä tarkoittaa sitä että julkaisemisen jälkeen vapaa-aikaa on lähes mahdotonta järjestää. Kirjoittelimme pari päivää sitten toisillemme sähköpostia ja Zayn kertoi että hänellä olisi nyt pari päivää vapaata kiireiden keskellä joten sovimme tapaamisesta. Ehdotin tätä paikkaa, koska täällä on niin paljon muistoja meistä. Se sopi mainiosti Zaynille. Varmistin vielä sen että hän muisti paikan, mutta vaikka hän vastasi myöntävästi, en ole asiasta silti täysin varma. Huokaisen ja päästän näpertelemäni hiussuortuvan vapaasti liehumaan tuulessa. Katsahdan taas kelloon joka näyttää että hän on tunnin myöhässä. Tunnen itseni petetyksi. Harmi vain että tässä tapauksessa Zayn petti minua julkisuuden kanssa. Tiedän olevani dramaattinen, mutta en voi sille mitään, tuntuu vain pahalta tämä kaikki. Poimin maasta laukkuni ja lähden vaitonaisena kohti polkua, joka johtaa takaisin ihmisten pariin.
Tuuli viuhuu hiljalleen ja heiluttelee oksia ja puskia. Hetken matkaa käveltyäni huomaan oikealla puolellani pusikon heilahduksen, mikä on liian vahva tuulen taiteilemaksi. ”Varmaankin joku jänis” tuumin ja jatkan hiljalleen matkaani. Kuuntelen linnun laulua, yritän unohtaa pettymyksen ja keskityn iloisiin muistoihin, kuten siihen hetkeen jolloin minä ja hän suutelimme ensimmäisen kerran, aution talon portailla. Pojan ajatteleminen kuitenkin satuttaa koska juuri äsken tajusin hänen valitsevan bändin ja julkisuuden ja jätti minut yksin. Tietysti olen iloinen että hän seurasi unelmiaan mutta en kuvitellut että hänen kiinnostuksensa minuun loppuisi silloin. Niiskautan kerran oikein kunnolla ja lujennan sitten kävelyäni hölkäksi. Äkkiä kuitenkin matkani tyssää kun jokin tarttuu kiinni vyötäisiltäni minusta takaapäin. Kiljaisen kauhusta ja yritän rimpuilla irti, turhaan. Kiinniottaja pyöräyttää minut ympäri ja ennen kuin mitään ehdin sanoa, hän suutelee minua. Sydämeni lyö pari tahtia ylimääräistä kun tunnen huuliani vasten tutun lämmön ja tuoksun. Suljen silmäni silkasta helpotuksesta ja kierrän käteni Zaynin ympärille. Tuntuu että olisin täysin turvassa kaikelta. Muutaman minuutin jälkeen, tai siltä ajalta se minusta tuntuu, hellitämme molemmat otteitamme ja katsomme toisiamme silmiin. ”Sä tulit.” kuiskaan heiveröisellä äänellä, minun on vieläkin vaikea sulatella äskeistä. ”Totta kai. Mä halusin vaan yllättää sut.” Zayn vastaa pehmeällä äänellään, jota minulla on ollut ikävä. ”Zayn, mä luulin että sä et tuliskaan.” sanon katsoen pojan tummia silmiä, jotka nyt säihkyvät kilpaa tämän säteilevän hymyn kanssa. ”Melissa, mä en olis missannu tätä hetkee sun kanssa mistään hinnasta. Heei, enkai mä pelästyttänyt sua? Sä näytät vähän pelästyneeltä.” Zayn sanoo katsoen samalla huolissaan ilmeitäni. Käännän katseeni ja pääni välttelevästi maahan, mutta hän nostaa pääni kädellään hellästi leuan alta pystyyn. ”Kyl mä vähän pelästyin ku luulin että oot joku pedari, mut enemmän pelkäsin että sä et tuu. Pelkäsin että.. että sä hylkäät mut kokonaan sun nykyisen elämäs takii.” vastaan pitkän hiljaisuuden jälkeen. Zayn sulattelee hetken kuulemaansa häkeltyneen näköisenä ja ottaa sitten kasvoni tämän käsiensä väliin. ”Miten voisin hylätä ihmisen, jota mä rakastan?” Tämän kuullessani purskahdan helpotuksesta itkuun ja tarraudun kiinni Zayniin. Zayn kiertää vahvat kätensä lempeästi ympärilleni ja juuri sillä hetkellä tuntuu että me oltaisiin ikuisesti yhdessä ja julkisuus jäisi toiselle sijalle.

Täs on tää mun minkä väsäsin täs illan aikana, toivottavasti tykkäätte. :DD

^^ toi on ihan mielettömän upee ! Kirjota hei lisääki jos keksit jotai, tota oli kiva lukee c:

kaikille ficcien kirjottaneille: ootte iha älyttömän hyvii kirjottajii, tulee alemmuuskompleksi iha tässä

Mileaz sun ficci oli iha uskomaton. oon vaa lykänny sen lukemista perjantaist saakka, lukenu rivin sieltä, rivin täältä uskaltamatta alottaa. onneks nyt sain alotettuu lopulta: sun teksti oli ihan uskomatonta! ja ääk keskuudessamme on tulevaisuuden paras kirjailija;)
Sarqai lyhyys ei pilannu sun ficcii - toi oli nii söpö! aika surulline mutta aww kumminki!
Nea mä yritin alussa pidätellä kyyneleitä mut ennen puolta välii ne tulvi jo melkei estäen mua näkemästä mitää, kantsi laittaa Moments soimaa taustalle;3 sun ficci oli ihana - alussa sain itkee ja lopussa nauraa, kun Harry kuolaa, Louis piirtää omenoille kasvoja ja Ziam pyörii lattialla, aww! jatka ihmeessä! ja sietäisit hävetä, ku sanot ettet oo muka "noi hyvä" ku muut, phyh oot upee kirjottaja säki !
_Blistex_ aww, Zayn the pedobear sun teksti oli upeeta ja sitä oli kiva lukee, ja niinku Nea sanoki, kirjota lisää jos keksit!

mä en osaa kirjottaa mitää oneshottei, en osaa kirjottaa mun koko tarinaa lyhyesti enkä osaa päättää yhtä asiaa josta kirjottaa lyhyesti, siks kirjotan aina tarinoit :--D ja mul on yks kirjotusblogi, jota en kehtaa paljastaa kellekkää koska oon nii surkee eikä kukaa jaksais lukee mun 1D ficcei ku siel ei oo täl hetkel muutko yks luku yhest ficist + 100 keskeneräst työtä XD

Blistex, toi on hyvä(: Jotenki.. emmäosaa selittää Mut hyvä!

Stypayhoralikson mulla kans sama että en osaa kirjottaa lyhyesti mitää ja mun kaikki tarinat jää AINA kesken :-D Mut mä ainaki haluaisin lukee tota sun kirjotusblogia!

Tää on muute kiva lukee näitä, tuntuu ihan ku lukis jotai oikeita kirjoja ja sit tulee semmone LISÄÄÄ fiilis kun on lukenu!

_Blistex_ toi oli iha älyhyvä ! Sitä oli tosi kiva lukee.Laittakaa ihmiset vaa lisää jos keksitte !

Kiitti kaikille (: Ja Stypayhoralikson; mä haluun lukee sun kirjotusblogiii!! C: Ja laittakaa lisää teidän fanficcei, niit on niin kiva lukee. (:

_Blistex_, toi oli ihan äly hyvä!! Olin ihan silleen, awws.. <3 Oisin toivonnu et toiki ois ollu kirja

Noi on kaikki ihan mahtavia!

herranjestas te kaikki ootte niin hyviä! Sarqai, mun mielestä toi oli just sopivan lyhyt ja tollanen helposti luettava söpö tarina :>
Nea, jatka ihmeessä, haluun lukee enemmän!
ja _Blistex_, toi oli kans tosi hyvä! kuulostaa oudolta mut toi oli musta tosi hyvä toi lause "...mikä on liian vahva tuulen taiteilemaksi."

Tää on ollu valmiina vissii kohta 2 viikkoa mutta jotenki en vaa oo jaksanu käyä tätä läpi ja korjailla virheitä johtuu siitä että lähinnä nauran tälle Nyt sit tein sellasen yleissilmäyksen ja kai tää nyt julkasukelponen on.



Kirkkaat valot kohdistuvat rakennuksen avonaiselle ulko-ovelle, jossa vieraat joutuvat niiden sokaisemiksi. Jokainen heistä kättelee muutamaa tanssiaisten järjestäjää ja jotkut vaihtavat pari sanaa keskenään, vaikka olen varma, ettei kukaan heistä edes näe kenelle on puhumassa. Ehkä valotemppu oli tehty tarkoituksella, ettei kukaan näe käteltäessä koulun rehtorin ylenpalttista lihomista kesäloman aikana. En tiedä.

Tanssisali täyttyy ja tunnelma alkaa käydä ahtaaksi. Kukaan ei uskalla rupatella muiden vieraiden kanssa kovinkaan kovaäänisesti, sillä huonolla tuurilla joku Martta-kerhon kunniajäsen saattaisi olla kuuloetäisyyden päässä ja saada keskustelusta väännetyksi mehevän juorun eteenpäin kerrottavaksi. Siispä salista kuuluu ainoastaan epämääräistä kuiskintaa ja korkokenkien kopisemista lattiaa vasten. Selaan katseella vieraita ja kurtistan kulmia itselleni, kun muu juhlaväki tuntuu kiinnostavan minua ehkä liikaakin ilman tiedostamaani syytä.

"Kuules Niall ystäväiseni, me emme tulleet tänne tuijottamaan muita vieraita, joten kiinnittäisitkö sen huomion vähän meihinkin?"
Käännän istuimella koko vartaloani ystäviini päin ja käyn heidät jokaisen läpi nopealla vilkaisulla. Lopulta päädyn Amandaan, joka minut äsken herätteli ja hymyilen hänelle hieman. Laitan kädet reisieni päälle ja nousen seisomaan.
"Uskaltautuuko kukaan minun kanssa tuonne?" kysyn heiltä kaikilta ja nyökäytän päätä salin suuntaan. Vastaukseksi saan vain pikaisia päänpudistuksia ja olankohautuksia.
"Onko nyt ihan varma?" kysyn ja käyn lähinnä kaikki naispuoliset ystäväni läpi anovalla katseella. Vastaukset ovat samaa luokkaa kuin äskenkin.
Tuhahdan tympääntyneenä ja lähden kävelemään salin poikki sinne päähän missä ulko-ovikin sijaitsee. Ehkäpä sieltä löytyy joku, joka uskaltaa tanssia kanssani.
Vilkaisen nopeasti ulko-ovelle, mutta se pieni vilkaisu saa aikaan kunnon kouraisun vatsassani ja pysähdyn kuin seinään. Sinä. Sinä minun kanssani samoissa koulun kesätanssiaisissa, mahdotonta. Häikäisevien valojen seasta erotan sen saman kauniin hymyn, johon aikoinaan rakastuin.
Pääkoppani käskee minun unohtamaan sinut ja jatkamaan matkaa kuin sinua ei olisikaan, mutta jalkani taitavat olla pelkkää tiukkaa liisteriä, sillä ne eivät tahdo liikkua askeltakaan. Tuijotan vain sinun tummansinistä mekkoa ja kauniisti olkapäille laskeutuvia kiharoita. Tunnun olevan sokea muulta maailmalta.

Hätkähdän, kun tunnen käden painautuvan vasemmalle olkapäälleni ja ajatuskuplan tavoin poksahdat mielestäni pieneksi hetkeksi. Käännyn nopeasti satakahdeksankymmentä astetta ja katson Nickya. Hän pitää kättään edelleen olkapäälläni, muttei kuitenkaan katso minuun.
"Tjaa-a", hän vain sanoo tuijottaessaan ulko-ovelle. "Hän on sitten päässyt eteenpäin elämässään."
Palaudut taas mieleeni ja kohdistan katseeni takaisin ovelle. Löydän sinut heti, mutta olet jonkun minulle tuntemattoman pojan seurassa hyvin läheisissä merkeissä. Tuntuu, kuin jokin repisi minut kahdeksi kappaleeksi sillä samalla sekunnilla ja päästän tahattoman huokaisu-voihkaisu -mikserin. Ystäväni tyrkkää minua heti kyynärpäällään kyljestä.
"Taitaapi pojalla vanha suola janottaa", Nicky tokaisee ja lähtee pois luotani.
"On janottanut jo kauan", vastaan itselleni lähes ääneti. Vilkaisen vielä kerran sinuun ja tuntemattomaan poikaan päin, kunnes lähden takaisin ystävieni luokse.

~

"Onko nyt ihan tosi Niall, että tanssit mieluummin yksin?" Amanda kysyy vähän ihmeissään ja jää katsomaan minua suoraan silmiin suu raollaan.
Nyökkään verkkaisesti päälläni. "Jep, minusta ei taida olla nyt mitään tanssiseuraa."
Amanda kohottaa kulmaansa ja sen jälkeen olkapäitään. Hän pyörähtää ympäri ja kaappaa vieressään seisoskelevan Jonaksen tanssiparikseen sen kummempia kysymättä. Pörrötän kädelläni takaraivossa oleskelevia hiuksia ja selailen samalla kertaalleen kaikkia juhlavieraita. Jokaisen heidän kasvot ovat tulleet näinä collegevuosina tutuiksi. Puolienkaan nimiä en tiedä, mutta eivät ne minua pahemmin kiinnostakaan.

Salissa alkaa soida hieman vauhdikkaampi kappale, joten päätän lähteä itseni piristykseksi tanssittamaan itseäni. Näen taas sinut melkein keskellä salia sen saman pojan kanssa, sisälläni kirpaisee ja jään suosiolla tanssilattian reunoille tanssimaan. Yritän päästä kappaleen rytmiin mukaan, mutta keskittymiseni herpaantuu jatkuvasti sinuun päin, eikä tanssimisesta todellakaan tahdo tulla mitään. Loppujen lopuksi tyydyn vain keinuttamaan itseäni siirtämällä painoa jalasta toiselle verkkaisin liikkein.
Juuri kun olin saanut sinut pyyhittyä mielestäni ja olit vain muisto jota ei muisteltu, ilmestyt samoihin tanssiaisiin kanssani ja olet kuin minua ei olisikaan. Vanhat tunteet sinua kohtaan tuntuvat palaavan takaisin ja ne kutkuttelevat inhottavasti takaraivossa. Mieleni tekisi vain juosta luoksesi, kaapata sinut syliini ja suudella sinua pitkään kaikkien nähden. Mutta se on mahdotonta minun rohkeuden mittapuusta katsoen. Katsot tuntematonta poikaa samalla katseella, millä katsoit minua vielä vuosi sitten. Tiedän sen tarkoittavan rakkautta. Olet onnellinen ja jatkanut elämääsi eteenpäin. Minäkin jatkoin, mutta parin tunnin aikana olen palautunut takaisin siihen lähtöruutuun jossa olin kun tiemme erkanivat. Pitäisikö minun olla onnellinen puolestasi?

~

Tanssiaiset huipentuvat pian vauhdikkaaseen lopputanssiin, johon jokaisen on osallistuttava. Normaalisti olisin innoissani, mutta tällä hetkellä jopa keskusteleminen rikkaruohoista olisi mielenkiintoisempaa kuin tanssiminen.
Yritän kaikin voimin kuunnella vieressäni kävelevän Jonaksen selityksiä autoista ja mopoista, mutta väistämättä yli puolet menee ohi korvieni. Olemme ulko-oven luona ja tarkoituksemme on löytää muut ystävät ennen lopputanssien alkamista. Vilkuilen ympärilleni ja yritän etsiä joko vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunutta Amandaa tai keltaiseen mekkoon pukeutunutta Nicolea. Muiden pukeutumiseen en ollut tajunnut kiinnittää huomiota illan aikana.
"Vai mitä mieltä olet?" kuulen yhtäkkiä Jonaksen äänen ja hätkähdän. Käännän katseen hänen suuntaan ja tuijotamme toisiamme hetken kummastuneilla katseilla, kunnes tajuan avata suuni.
"Niin mistä?"
"Että käydäänkö katsomassa ovatko he ulkona?"
Nyökäytän vain päätäni hyväksymisen merkiksi ja lähden ystäväni perässä ulko-ovelle päin. Näen taas sinut tulemassa ovelta sisälle, meillä on siis väistämätön kohtaaminen toistemme välillä.
"Hei Niall", sanot ystävällisesti.
Häkellyn, painan katseeni lattiaan ja tunnen kuinka puna alkaa levitä poskilleni hyvää vauhtia. "Hei", mumisen lattialle ja kävelen nopeasti ohitsesi
Kaikki käy liian nopeasti. Jälkiviisaana olisin voinut pysäyttä sinut ja kysellä kuulumisia, olisin ehkä saanut tietää kuka se sinun uusi poikaystäväsi on. Mutta ei.

"Niall", tuttu ääni kutsuu minua toruen ja herään taas todellisuuteen ajatuksistani. Katson Amandaa, joka tuijottaa minua vihainen ilme kasvoillaan, kädet puuskassa sekä kopistelee kengänkärjellään asfalttimaahan. Levitän käteni sivuille ja kallistan päätäni kysyvänä, sarjakuvassa pääni päällä olisi ainakin kymmenen kysymysmerkkiä.
"Mitä?"
"Miten voit vielä haikailla hänen perään? Kuvitteletko, että sinulla olisi jotain mahdollisuuksia saada häntä takaisin sen jälkeen, kun petit häntä?"
Räpytän silmiäni tiuhaan tahtiin ja yritän sisäistää äskeistä. Miten Amanda edes kehtaa?
"Olin silloin ihan umpikännissä", tokaisen vihaisesti ja odottamatta minkäänasteista vastaväitettä jätän ystäväporukkani taas oman onnensa nojaan. Koko ilta on ollut yksi iso katastrofi, tällä hetkellä voisin ihan hyvin olla kotona vaikka nukkumassa tai katsomassa televisiota. Mitä vain, kunhan en olisi tullut tänne. Olen sisältä ihan riekalein. Ainoa asia, mitä tällä hetkellä haluan, on joko vajota maan alle tai kuolla tähän paikkaan.

~

Tanssiaiset ovat vihdoin ohitse ja yritän lähteä ensimmäisten joukossa. Tarkoituksena oli lähteä yhtenä isona porukkana pois, mutta olen edelleen käärmeissäni Amandalle ja hänen inhottaville sanoilleen, etten sietäisi olla heidän kenenkään seurassa sekuntiakaan. Minun pitää todella harjoitella itsehillintää ja epämiellyttävien tilanteiden kestämistä.

Kävelen kaikista lyhyintä reittiä kotia kohden. Hämärä on jo aikoja sitten täyttänyt ilman ja epätasaisesti laatoitetulla kävelykadulla täytyy katsoa kokoajan jalkoihinsa, ettei kompastuisi. Tiedän kuitenkin pienen kävelymatkan päässä alkavan valaistu katu, joten jatkan matkaani mahdollisimman nopeatempoisesti.

Kuulokanaviini kantautuu jonkun pojan ääni ja yritän havainnollistaa mistä se tulee. Kääntelen päätäni joka puolelle, muttei näkökenttääni osu yhtäkään elävää olentoa. Sitten kuulen tytön äänen, jonka tunnistan heti. Sinä. Taas. Miksi hitossa juuri sinä?
Vaikka käsken itseäni olemaan etsimättä sinua, löydän sinut kuitenkin vahingossa sen saman pojan kanssa valaistun kadun alkupäässä. Te halaatte toisianne. En tiedä, mutta se on minulle liikaa kaiken tänä iltana koetun jälkeen, jalkani tuntuvat pettävän ja olen pian polvillani keskellä tietä. Tekisi mieli alkaa huutaa ja rukoilemaan sinulta jonkinasteista armonantoa. Elämästäni katoaminen voisi olla kohtuullinen pyyntö, vaikka tiedän, etten koskaan haluaisi sitä. Rakastan sinua liikaa, enkä ikinä anna itselleni anteeksi sitä, mitä joskus tyhmänä ja holtittomana sinulle tein. Jos vain aikaa voisi kääntää taaksepäin.

Jostain syystä kuulen pojan sanovan sinulle hyvästit ja katoaa sitten jonnekin. Katsot hänen perään jonkin aikaa. Käännyt poispäin, silloin nousen refleksin omaisesti ylös ja juoksen sinut kiinni. Tarraan sinua turhankin voimakkaasti vasemmasta olkapäästä ja kiljahdat. Käännyt salamana ja tuijotat minua pelästyneenä.
Ikinä ennen en ole eroamisemme jälkeen löytänyt sanoja, mutta nyt jokin minun ääneni kaltainen ääni puhuu puolestani: "Se ei tunnu oikealta, kun hän pitää sinua syleilyssään. Hän ei ole se oikea sinulle."
Katsot minua suu raollaan ja yrität takellella sanoja ulos. "S-siis kuka?"
"Hän."
"Hänkö, joka äsken lähti?"
"Niin."
Kiusallinen hiljaisuus. Tuijotamme toisiamme ja minä pureskelen hermostuksissani alahuultani, veren maku alkaa levitä suuhun. Huokaiset syvään ja suljet silmäsi ikuiselta tuntuvaksi ajaksi.
"Minä vain voin rakastaa sinua enemmän kun hän."
Huokaiset taas. "Niall."
Minun pitäisi varmaan vastata jotain, mutta sisälläni ollut ääni on kadonnut eikä suustani kuulu enää pihahdustakaan. Odotan vain sinun tajuavan, etten vastaa ja että jatkat puhumista.
Siihen menee yllättävän vähän aikaa: "Hän on vain minun serkkuni. En löytänyt muuta tanssiparia, joten turvauduin häneen."
Sydämeni alkaa takoa tuhatta ja sataa. "O-oikeastiko?"
"Niin", vastaat ja hymyilet sitä söpöä hymyäsi, joka ei ollut vuoden aikana muuttunut mihinkään suuntaan. "Sinä siis välität minusta vielä?"
"Rakastan", korjaan automaattisesti. "Ja olen niin pahoillani siitä kaikesta, mitä aiheutin sinulle."
Hymysi kaartuu hieman leveämmäksi ja kurottaudut suutelemaan minua suoraan huulille. Irrottaudun hämmästyneenä ja katson sinua hetken yhtenä kysymysmerkkinä.
"Mut-"
"Shh", suhiset ja laitat sormen pystyyn suusi eteen. "Minä olen valmis antamaan kaiken anteeksi ja aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä, jos vain itse haluat sitä."
Hymy leviää huulilleni varmaan ensimmäistä kertaa tänä iltana ja nostan sinut syleilyyni.
"Tietenkin haluan", vastaan onneni kukkuloilla ja vedän sinut vielä hieman lähemmäs itseäni, jotta pystyn painamaan huuleni sinun lämpimiä huulia vasten uuden alun merkiksi.


toi loppu xd se tuli aika nopeesti mut en oikeesti jaksanu tehhä tosta vielä kolmen metrin pitusta.
Jos kirjotan bromance oneshotin nii uskallanko julkasta sen täällä? Vai saanko vihat niskaani? s

Mileaz,, toi oli ihana ! Siis oikeesti. Oisin voinu lukee vaik kuinka paljo lisää ! Sitte ku mul on täs kuulokkeet korvil ni just sopivasti tuli more than this(kännykkä siis satunnaistoistolla ja en ite valinnu sitä) ja se teki varsinki tost alust viel ihanamman ! c: oot oikeesti iha sika hyvä kirjottaa (: *kateellinen* ja laita ihmees ! Et saa vihoja ainakaa multa (;

Kirjotin muute siihe mun ficcii jatkoo maltal ku oltii ranal, julkasen sen heti ku jaksan/ehin kirjottaa sen koneelle ku se on ny vihkos c:

Mileaz toi on ihana! Ja laita vaan. Bromance fanficit on just parhaita

Mileaz just hyvä (: Juu, ja laita ihmeessä! Voin vaa ku vitella tohon alkuun More Than This "I`m broken, do you hear me.." Se sopii kyll tohon ficii tosi hyvin

Mileaz ; toi oli ihana...Kirjota vaan ! tääl ainaki olis yks joka haluis kuulla

Mileaz todellaki kirjotat! Tykkäsin tosi paljon varsinkin tosta sun ekasta ficistä.. se oli niiiiin ihana, mut niin oli tääkin(: joo päädyin tähän topaan nyt vasta

Pitäiskö munkin alkaa väsäämään jotain 1D'tä? Oon kirjottanu joskus paaaaljon fanficcejä yhestä toisesta bändistä mutta... noh katotaan

Heh nyt ku herättelit tän topan eloo nii mulki tuli mielee et mullaha o toi yks jossai kätköis, mut emmä ton jälkee enää kehtaa laittaa:o Just ihana<3

Haha aww no kiitos jos kerta tykkäsitte, mä en mitenkää erityisemmin:D
Enkö mä maininnu? En sit vissii, toi OS'n runko pohjautuu MTT'hen (: kirjotin tavallaan sen biisin novelliks junou? Tosi mielikuvituksellista mä tiedän:D

toi oli aivan ihana♥ c':

Mileaz: wau, oon kateellinen meinaa osaat kirjottaa tosi hyvin d: Tykkäsin tosta, varsinkin lopusta. C: Ja mä ainaki luen jos tänne julkaset sen (:

Mileaz rakas sähä kirjotat sen bromancen ja julkaset tai tuun perääs raipan kanssa :-D aww toi oli söpö! Kanzonzsjjaanapdööä en osaa pukee mun tunteita tosta sanoiks jote saat tyytyy tähän sori rakas XD